Jarkko Martikainen – Ruudinkeksijät lyrics

Rudolf Hess vie tanssiin Taylor Hayesin.
Minäkin sen tanssiin kyllä veisin
Mutta Rudolf ruudin keksi juuri.
Sai sen naisen: mikä moukan tuuri!

Ruudinkeksijöitä täynnä pöydät.
Pöydän alta äänekkäimmät löydät.
Kaikille on nousemassa hattuun,
Vaikka keksitäänkin mitä sattuu.

Harva tietää, mitä siinä uhraa,
Vuosia kun seoksia suhraa.
Terveys ja kotiolot pettää
Pystypäin kun mennään umpimettään.

Uudisraivaajat samaa vesakkoa hakkaavat,
Vuosisadat vaihtuvat, mikään ei muutu.
Pelko on aseeni, ja kynä ja paperi
Kuulen ääniä... Kuka mua ohjaa?

Pilvilinnat asuntoja antaa
Meille jotka maalaa taivaanrantaa
Näillä houkkioiden pensseleillä...
Meillä seinät heiluu, entä teillä?

Siis tavataan! Tiedät kyllä, missä:
Totta kai ruutitynnyrissä.
Kaikki tää on täysin turvallista,
Kunhan ei paina tuosta napista.
Ajasta aikaan hourailtu on.
Lääkäri laatii lausunnon:

Ruudinkeksijät tulevat, menevät
Kunnes kuoppaan kaatuvat. laulu jää pystyyn.
Kuulen ääniä pääni sisältä —
Ne on mulla vieraita. mitä mä pelkään?
Te tiedätte tyypin tään: se vatvoo sisintään
Ja pelkää liikaa paljastavansa.
Vaikka päätä kivistää, niin en voi livistää,
Kehää kierrän ja kehässä pysyn.
Tahdon hajottaa ja jälleenrakentaa!
Miksi mesoan? Muuhun en pysty.
Synnytän maailman ja valonsa sammutan,
Tuskin tietäen, miten ja miksi...
Mulle nauravat lapsetkin! Minä nauran takaisin.
Olen hyvin sekaisin ja ruutia keksin.